Kolme kuukautta sitten talounelmasta tuli totta. Takana on nyt 14 viikkoa ihmettelyä, siivousta, purkutöitä ja remonttia. Siis kolme kuukautta? :D Tuntuu, kuin olisimme olleet täällä jo ainakin vuoden. Kaikki muuttuu niin nopeasti, että ei pysy enää itsekään perässä. Kun katsoo kuukaudenkin takaisia kuvia talolta, tuntuu mahdottomalta, että se tosiaan oli joskus erilainen. Saati sitten, kun katsoo niitä ensimmäisiä kuvia. Silloin oli 70 senttiä lunta maassa, tuliterä lumikola kädessä, eikä oikein hajuakaan mistä tässä oikein aloitetaan, heti auraamisen jälkeen. Mutta jokin into on ollut pakko olla, kun ollaan talolla kaikki vapaa-aikamme vietetty eikä suu ole vielä pahemmin väärässä ollut. ;)
Usein neuvotaan, että talossa tulisi asua vuosi, ennen kuin ryhtyy kunnostukseen. Meidän tapaus on hieman toisenlainen. Koska talo oli ollut kylmillään toistakymmentä vuotta, ei esimerkiksi rapistuneista pintamateriaaleista (pinkopahvit) ollut enää iloa. Lattioiden muovimatot saivat purkutuomion heti. Kevytväliseinätkään eivät olisi läpäisseet paloturvallisuustarkastusta eivätkä ne tulisijatkaan kaikki sitä sitten lopulta läpäisseet. Suunnitelmana on kaivaa esiin ne kaikki kauniit vanhat pinnat; lankkulattiat, katto, hirret ja vanhat ovet (vanerilevyjen alta) sekä avata sali ja tupa takaisin koko komeuteensa. Aloitetaan alusta, korjataan rakenteet, kunnostetaan rikkinäinen ja tehdään talosta meidän näköinen koti, vanhaa kunnioittaen.
Pitkälle ollaan jo päästy ja purkutyöt ovat edenneet mukavasti. Pian päästään rakenteiden kunnostuspuuhiin! Mutta vain kolme kuukautta, tuntuu hullulta! :D
 |
| Tammikuu 9.1.2016: Eka päivä ja ennätysmäärä lunta. |
 |
| Helmikuu: Antti purkamassa salin väliseinää. |
 |
| Maaliskuun aurinko ja siivottu talo. |
Miltä näyttää ja tuntuu seuraavien kolmen kuukauden jälkeen? Tai vuoden kuluttua? Se jää nähtäväksi, mutta sitä intoa piisaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti