Isäntäväki


Laura & Frans


Me kaksi, enemmän tai vähemmän maalaisjunttia löysimme haaveilemamme kodin maalta, oman tuvan, joka lohkomisen myötä nimettiin Fransinmäeksi. Talon kunnostaminen kodiksi on aloitettu tammikuussa 2016 ja siitä on hyvää vauhtia kehkeytymässä ikuisuusprojekti, mutta hiljaa hyvä tulee! 1800-luvun alkupuoliskolla rakennettu talo on muokkautunut 200 vuoden aikana moneen otteeseen; sitä on muun muassa korotettu muutamalla hirrellä, välikattoa on nostettu, huoneita on jaettu väliseinillä lisähuoneiden tarpeessa ja löytyipä talosta sähkösaunakin. Ennen meitä talo ehti olla 20 vuotta tyhjillään. Lähes kolmen vuoden remontoinnin jälkeen muuttamaan päästiin marraskuussa 2018, joten projektia päästiin jatkamaan huomattavasti lyhemmällä "työmatkalla".

Molemmat olemme kotoisin vanhoista maataloista, joten varsinainen hyppy tuntemattomaan ei ole kyseessä. Muutamien kaupungeissa vietettyjen vuosien jälkeen oma koti alkoi pyöriä mielessä ja molemmat olimme vanhan talon hankinnan kannalla. Itselläni oli selvä visio unelmatalostani, josta löytyisi lasikuisti (olenhan kotoisin Siikaisista ;D), vanhat ovet, lankkulattiat ja pihapiiri ulkorakennuksineen. Molemmat olimme sitä mieltä, että kunnostaisimme talon itse, eli valmiiksi remontoidut olivat poissa listalta. Kun sitten eräänä päivänä astuimme ilman mitään ostoaikeita tämän talon kuistilta eteisen kautta saliin, alkoi ne ostohaaveet pikkuhiljaa heräillä. Täällä oli kaikki! 

Kunnostettavaa on paljon, mutta onneksi vasara pysyy kädessä ja apujoukkojakin on paljon mukana. Pääsääntöisesti kaikki mahdollinen tehdään itse, joten kärsivällisyyttä on tarvittu ja tarvitaan jatkossakin. Isäntä on onneksi varsinainen tee se itse-nikkari, joka viettäisi remontin parissa kaiken aikansa aamusta iltaan jos vain voisi. Jos jotain ei osaa, se opetellaan! Emäntä hallitsee nikkarointia paremmin suunnittelun ja ideoinnin, mutta kyllä se vasara tässäkin kädessä pysyy. Yhteisenä harrastuksena on jo vuosia ollut "aarteen metsästys" kirpputoreilta, varaosapankeista ja huutokaupoista. Vuoden 2018 alussa perheemme myös kasvoi yhden pikkutyömiehen verran. Tulokas on saattanut hidastaa työtahtia, mutta kasvattanut entisestään motivaatiota saada valmista aikaan. Mukana menossa vipeltää myös whippet poika Miro, joka pitää huolen, että asumismukavuus pysyy sopivalla tasolla, lämmintä piisaa ja että talosta löytyy mukavan pehmoisia lepopaikkoja.


Tietotaitoa on vuosien varrella kerätty niin kirjoista, netistä, muiden blogeista kuin ikkunankorjauskurssiltakin. Punamullan keitto opeteltiin ensimmäisenä kesänä ja sitä onkin saanut keitellä jo moneen otteeseen. Varsinaisia perinnerakentajia tässä ei kuitenkaan olla, joissakin asioissa on tehty ja tehdään kompromisseja. Projekti on vielä alussa, suunnitelmia ja ideoita tulee ja menee, nähtäväksi jää, millainen koti tästä meille vielä muovautuu.

Tervetuloa seuraamaan!


Linkki projektin ensimmäiseen postaukseen tammikuulta 2016:

2 kommenttia:

Ensimmäinen päivä omalla tuvalla

Siinä se nyt on, meidän talo, oma tupa!  Tuntuu oudolta, epätodelliselta, että meillä on nyt se vanha talo, josta ollaan puhuttu aina. ...