Johan on kulunut aikaa viime kerrasta! Kesä ja syksy olivat sellaista hulinaa, että pelkästään kiireen takia en ehtinyt suomaan ajatustakaan blogille. Tauon pitkittyessä ajattelin jo, että olisiko aika pistää pillit pussiin ja jättää blogi kokonaan. Muutama viikko sitten päädyin kuitenkin selaamaan blogia taaksepäin ja etenkin kuulumiset vaihdosta viime syksyltä oli mukavaa luettavaa. On ihan hauska selata kuvia ja lukea ajatuksia vuosienkin takaa, joten päädyin jatkamaan ihan omaksi iloksi.
Nyt on paljon postailtavaakin, häistä, sisustuksesta sekä kohta saapuvasta joulusta! Ajattelin aloittaa nyt niistä häistä, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hääviikko alkoi ihan normaalisti töitä tehdessä Koivuniemen Herran MuuMaassa. Nyt kun muistelen, niin tuntuu, että pitkälti kaikki oli saatu valmiiksi viikonloppua varten meidän puhetta lukuunottamatta. Viimeiset askartelut tehtiin juhannusviikonlopun aikana, sillä haluttiin ottaa viimeinen viikko niin rennosti kuin mahdollista. Väsymys oli kuitenkin valtava ja sainkin yhden lisävapaapäivän töistä, jotta voisin vaan nukkua ja nollata vähän kaiken hulinan keskellä. Kunnon yöunet tulivatkin tarpeeseen. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin kohti Tamperetta hakemaan ulkomaanvahvistuksia Märthaa ja Emmaa bussiasemalta. Matkalla tytöt soittivat, että eivät löydä Tampereelle lähtevää bussia Helsinki Vantaan lentokentältä, bussit olivat vain huristelleet ohi. Siinä sitten soittelin matkahuoltoon ja kysyin mikä on homman nimi ja lopulta sain tytöt ohjattua oikeaan paikkaan ja pyysin tyttöjä antamaan puhelimen vielä kuskille ja varmistin, että ovat varmasti oikessa bussissa.
Perillä Tampereella olimme bussiasemalla vastassa ja jälleen näkeminen laukaisi pienen hääjännityksen, tästä se alkaa! Kävimme Tampereella syömässä ja suuntasimme Poriin. Matkalla käytiin vähän loppuviikkoa läpi. Tarkoituksena oli ottaa aika rennosti, keskiviikkona oltaiisin ihan rauhassa loppuilta kotona ja nukutaan hyvin.
 |
| Aamupalalla meillä Porissa. |
Torstaina suunnattiin Yyterin kautta Merikarvialle Koivuniemen Herraan. Näytin tytöille paikkoja, lypsettiin lehmää, syötiin kanelipullaa ja katseltiin eläimiä. Vaikka Suomen sää olikin tuolloin kesäkuussa viileä ja pilvinen, ei se onneksi haitannut. Toki olisi ollut mukavampaa, jos kesä olisi antanut parastaan, mutta kaikkea ei voi saada. Merikarvialta lähdettiin kirkon ja kauppareissun kautta Siikaisiin. Meillä kotona oli ensin luvassa ruokailu, jonka jälkeen Antti esitteli tilaa ja päästiin näkemään lehmiä, mitä erityisesti Märtha odotti innolla.
 |
| Ensimmäinen pysäkki: Porin Yyteri |
 |
| Antti kertoo lehmän rakenteen arvioinnista. |
Meidän häitä saapui
järjestämään niin iso apujoukko jo torstaina, että en voi edes
tarpeeksi kiittää kaikkia. Tämän porukan ansiosta saimme nauttia joka
hetkestä, eikä stressi päässyt missään vaiheessa valloilleen. Kiitos
kaikille! Kaasot ja bestmanit auttoivat meitä jo pitkään erilaisten
järjestelyjen kanssa, mutta suurena apuna olivat myös torstaina saapuneet Alexiina, Roosa ja
Pierre. Kiitos teille! <3
Tilakierroksen
jälkeen valmisteltiin grilliruokia saunailtaa varten. Illaksi
suuntasimme siis rantasaunalle grillaamaan, saunomaan ja uimaan. Ilta
oli onnistunut ja ulkomaanvahvistuksetkin innostuivat saunasta ja
uskaltautuivat vihdottaviksi. Uimaankin pulahdettiin koko porukalla.
Aivan mahtava ilta! Seuraavana päivänä, perjentaina oli luvassa
juhlapaikan koristelupäivä, mutta siitä lisää myöhemmin. :)
 |
| vartaiden valmistusta. |
Tässä meidän saunaporukka: morsian ja sulhanen, Märtha, Emma, Pierre, Roosa, Alexiina, Juho, Antti, Eero ja äiti kameran takana.
Itseäni jännitti eniten tyttöjen saapumisessa se, että osaanko enää edes puhua englantia, pystytäänkö järjestämään mukava Suomivierailu ja miten saadaan heidät todella mukaan kaikkeen hulinaan, etteivät he jää ulkopuolisiksi. Jälkikäteen lähinnä nauratti nuo jännityksen aiheet. Puhuimme enemmän ja sujuvammin kuin varmaan koko vaihdon aikoihin. Tuntui, että nyt pystyin antamaan itsestänikin sen kuvan, millainen minä oikeasti olen. Olin paljon rennompi, enkä välittänyt enää kielioppivirheistä vaan annoin vaan mennä, nauroin, jos mokasin. Muutenkin järjestelyissä oli hyvin kansainvälinen ja rento tunnelma ja kaikki ottivat hyvin huomioon ulkomailta saapuneet. Koristelupäivästä olisi pitänyt kuvata video, sellaista kielten sekamelskaa ja nauramista se oli (mutta sujuvaa sellaista) että vieläkin naurattaa. Mä en tainnut tehdä erityisesti mitään, toimin vaan tiedottajana ja projektivastaavana ;)
"Attention everybody! Pojat laittamaan valoja, Pierre you follow the boys. Girls come here! Äiti laittaa servetit, tytöt sitoo narut, girls follow. Roosa näytäks tytöille mallia. Hey, where are all the scissors, tietääks joku? Saatteko pojat vielä yhden valosarjan johonkin? Pierre, that looks great! Alexiina, tässä koristeita, tee näillä vessalle jotain! Let´s take a break!"
Nizzassa oli jotenkin hankalaa olla oma itsensä, tai ilmaista omaa itseään vieraalla kielellä vieraassa paikassa vieraiden ihmisten keskellä. Nyt pystyin näyttämään tytöille mistä olen puhunut, mistä minä tulen ja millaista elämää elän täällä Suomessa, pikkukaupungissa ja maalla. Ehkä he saivat erilaisen kuvan myös minusta, enemmän todellisuutta vastaavan. Nizzassa olin hiljaisempi ja "tylsempi" tyyppi, kun nuo vitsit ja huumori eivät oikein kääntyneet englanniksi. :D
Pyrimme näyttämään ihan tavallista Suomea, arkisia asioita ja arkista elämää täällä maaseudulla ja pienemmillä paikkakunnilla, kuin mitä turistit ehkä yleensä kokevat, kun saapuvat esimerkiksi Helsinkiin. Onneksi tytöt pääsivät näkemään myös pääkaupunkiseutua Sonjan ja Nikon opastamana, ettei ihan maalaisjunttitouhuksi mennyt ;) Kiitos vielä Sonjalle ja Nikollekin! <3
Seuraavaksi laitan kuvia varmaankin koristelupäivästä ja koristeista juhlapaikalla.
