Sinä päivänä

Selasin kännykän kuvia etsiessäni kuvaa viime kesältä. Törmäsin etsinnöissäni näihin kuviin viime syksyltä. Kuviin, jotka otettiin sinä päivänä, kun asiat lähtivät johtamaan seuraavaan ja lopulta talon ostoon. Eipä silloin oltaisi arvattu.

Sinä päivänä juttelin enoni, kirvesmiehemme kanssa vanhojen talojen kunnostamisesta ihan yleisesti. Haaveilimme vielä jonain päivänä löytävämme vanhan maalaistalon, josta kunnostaisimme kodin. Mitään tiettyä ei ollut tuolloin mielessä, eikä varsinaisesti mitään etsittykään. Ollaan kyllä pidetty aina silmät auki myynti-ilmoituksia selaillessa. Eno sitten kysyi, että tiedänkö tämän vanhan "niin suorassa olevan" hirsitalon? Kyllä, tiesinhän minä ja vuodet jo sitä ihaillut, harmitellut sen kohtaloa, mutta ajatellut mielessäni sen olevan liian iso ja kallis urakka meille. Juttutuokion jälkeen Frans tuli hakemaan minua Merikarvialle. Talo jäi kaivertamaan mieltä, kerroin Franssille, joka taisi myös vähän naurahtaa ajatukselle. Päätettiin ajaa kuitenkin "maisemareittiä" talon ohi, hidastettiin ja päätettiin pysähtyä tien sivuun. Heinä peitti näkyvyyden, rämmittiin pihaan ja mietittiin, että olisihan tuo ihan "hullun hommaa". Parissa minuutissa palattiin jo autolle, kun meidät bongattiin pihasta. Tätä seurasi talokaupat muutaman kuukauden kuluttua. Ja niin meistä tulikin ne "hullut", jotka hommaan ryhtyivät.

Välillä, kun talolla touhuaa tunteja saman nurkan kimpussa, alkaa miettimään mihin sitä on ryhtynyt. Silloin pitää tehdä pieni mielikuvaharjoitus. Kuvitella miltä talo näyttää vuoden tai kahden päästä, miltä tuntuu sytyttää ensimmäinen valkea kaakeliuuniin tai juoda aamukahvi lasikuistilla. Kuinka kohta tulee kesä ja saan ostaa ne pelargoniat ikkunalle, oli remontti sitten kuinka kesken tahansa! Sitten muistellaan, kuinka tällaisesta maalaistalosta on aina haaveiltu, nyt se on ja hyvä siitä tulee. Tulee parempi mieli ja voi palata takaisin työn pariin, siihen samaan nurkkaan, missä on vietetty koko aamupäivä.

Koska projekti on pitkä, täytyy välillä muistaa nauttia, eikä odottaa "sitten, kun talo on valmis" -hetkeä. Sitä tuskin tulee oikeasti koskaan. Kesän lopulla pidetään grillijuhlat, vaikka miljoona työtä odottaisi tekijäänsä, "jääkaappina" toimii vanha kellari eikä vettäkään tule. Mutta nautitaan silti.

Tänä harmaana vuodenaikana oli mahtavaa löytää nämä aurinkoiset kuvat piristämään. Niitä mielikuvaharjoituksiakin on jouduttuu tekemään aika usein.