Pääsiäistä varten kävin napsimassa vähän pajuja navetan takaa koristeita varten. Otin Miron mukaan tutustumaan vähän paikkoihin kun auringon lämmössä tarkeni olla pidempäänkin ulkona. Vähän sitä vielä "jännittää" olla talolla. Kovasti kaikki kiinnostaa, mutta katsoo koko ajan sellaisella "lähdetään jo" katseella. Ollaan käyty aina pienillä visiiteillä, jos se siitä tottuisi pikkuhiljaa. Ja kun kesä tulee niin tarkenee olla mukana pidempäänkin.
Olen vähän jännittänyt alkaako tämä paikka tuntua omalta ja kotoisalta. Koska? Vai alkaako koskaan? Kaikki tapahtui loppujen lopuksi niin nopeasti, että ei paljon ehditty miettimään, mitä sitten oikeasti tulikaan tehtyä, kun kauppakirjoja allekirjoitettiin. Ihmeellistä kuitenkin on, että tämä paikka tuntuu jo kodilta, joka päivä vähän enemmän.
Yksi päivä istuskelin kattopaneelikuormaa odotellessani navetan heinävintin ovenraolla, aurinko paistoi ja linnut lauloi. Täydellinen, työntouhuinen kevätpäivä. Elin siinä kuuluisassa hetkessä ja olin vaan, kuuntelin ja katselin. Kuvittelin, kuinka piha ja talo siistiytyy kesän remontin aikana, kuinka tästä pikkuhiljaa alkaa muotoutua meidän koti. Ja kuinka siistiä, että meillä on heinävintti, pieni, mutta silti! Onko nää sitten niitä kuuluisia arjen pieniä iloja? :D
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti