Koeviikon tunnelmia

Muutama sananen juuri päättyneestä koeviikosta ennen Italian matkajuttuja. Minulla oli siis neljä koetta, joista kaksi (ranska & markkinointi) sijoittuivan maanantaille, management keskiviikolle ja kulttuuri torstaille. Minulla oli siis aika iisi viikko, koska monella oli kuusi koetta ja muutamalla oli jopa neljä koetta päivässä, huh! Meillä oli aina tunti aikaa tehdä koe, joka on minun mielestäni edelleen naurettavan vähän (palaan tähän markkinoinnin kokeen kohdalla).

Valmistautumisestani täytyy sanoa, että se oli todella vähäistä. Viime viikon Italian matka rajoitti aika paljon ja kotiin palatessa teki mieli vain nukkua matkaväsymystä pois ranskan verbien pänttäämisen sijaan. No, luin siis jonkin verran ranskaa ja markkinoinnin koetta varten luin luentojen diat läpi. Aamulla yritin vielä opetella ranskan sanoja aamupuuroan ja kahvin ohessa. Ranskan koe oli aamulla yhdeksän maissa. Pelotti ihan hirveästi, etten tiedä mitään, mutta koe menikin ihan hyvin. Varsinkin kun suhteuttaa opiskelun määrään ja laatuun :D Koe oli kiva, sai kirjoitella paljon aika vapaasti itsestään, perheestä ja elämästä Nizzassa. Eiköhän siitä läpi mennä!

Kokeen jälkeen marssin kotiin syömään ja pänttäämään iltapäivän markkinoinnin kokeeseen. Yritin saada kaikki kaaviot ja mallit päähäni, koska niitä kokeessa varmasti tarvitaan. Sitten taas takaisin koululle ja ensimmäinen vastoinkäyminen tuli eteen kun koesaliin mentäessä tarvittiin henkilökortti/passi/opiskelijakortti. No, eihän mulla ollu muuta mukana kuin avaimet, kynät ja kännykkä. Siinä sitten aikani selitin, että meille ei ole missään välissä sanottu, että sellanen täytyy mukana olla. Lopulta pääsinkin saliin murinoiden kera ja vaihtareista vastaava opettajakin kävi kesken kokeen luonani muistuttamassa, että kortti TÄYTYY olla mukana. Joo, sen olisi voinu ilmottaa etukäteen? Sitten se koe. Ei hyvää päivää. Kolmen sivun case study, kaksi analyysiesseetä ja tunti aikaa. Whaaat?? Itse kerkesin lukemaan tekstin, miettimään mitä kysymyksissä todella kysyttyttiin (puolet luokasta oli ymmärtänyt kysymykset väärin) ja tekemään luonnosta ekasta tehtävästä. Esseistä ei tietoakaan saatikka analysoinneista. Koe meni siis todella penkin alle. Olin niin huonolla tuulella koko loppu päivän. Eniten harmitti, että olisin osannut mallit, joita tarvittiin, olisin osannut analysoida halutut asiat mallien avulla ja koe oli mielestäni siis helppo, mutta aikaa olisin tarvinnut 2-3 tuntia sen tekemiseen. Eipä välity opettajalle, että olisin osannut kyllä.

Seuraavana päivänä markkinoinin tunnilla huomattiin, että muutamalla muullakin oli ongelmia kokeen tekemisen kanssa. Tai itse asiassa aivan kaikilla. Kaikki valittivat kokeen laajuudesta suhteessa aikaan ja kysymysten hankalasta asettelusta. Moni oli tehnyt tehtävät totaalisen väärin, moni ei ehtinyt tekemään juuri mitään ja kaikkia otti pannuun todella paljon. Opettaja oli aivan kuin halolla päähän lyöty. Hän luuli tehneensä helpon kokeen, valinneensa case tehtävään yrityksen, jonka oletti kaikkien tuntevan ( British Airways) ja oli kysymyksetkin olivat hänen mielestään täysin selkeitä. Lopulta hän joutui katsomaan kokeita hieman sormien läpi, koska kaikki tunsivat epäonnistuneensa täysin tai ainakin osin juuri ajan ja kysmysten asettelun takia. Tulos jää nähtäväksi ja toivon vain, että pääsen jollain ihmeellä läpi.

Opiskelun ohessa kuluu mukitolkulla teetä päivässä.

Seuraavana luvassa oli International management, johon en oikein osannut lukea. Minulla oli vain valtavasti luentomateriaaleja, jotka luin pariin kertaa läpi. Koe oli ihan ok ja sen kerkesi tekemään kokonaan. Omat vastaukseni jäivät kuitenkin aika ympäripyöreiksi, mutta kirjoitinpa neljä sivua tekstiä taas asioista, joista ei paljon ollut faktatietoja :D

Tänään, torstaina oli koe Ranskan kulttuurista. Jälleen kerran lukemisen kokeeseen oli olematonta, mutta koe meni yllättävänkin hyvin. Moni kysymys oli juuri niistä muutamista opettelemistani asioista. tällä kertaa olin valmis jo ennen ajan loppumista. Jotenkin oppi jo viikon aikana tekemään kokeen pikavauhdilla.

Yksi kokeita tehdessä ärsyttänyt asia oli myös se, että jäljellä oleva aika ilmoitettiin ranskaksi. Siis miten kansainvälisessä koulussa valvojat eivät osaa englantia? Vähän jännitti aina, että oliko se nyt sitten vartti vai puolituntia vai peräti viisi minuuttia jäljellä? Tuollaisessa koetilanteessa minä ainakin menetän totaalisesti ajantajuni. 

Loppukokeita ajatellen opin sen verran, että täytyisi vaan jaksaa keskittyä siihen opiskeluun paljon enemmän. Seuraavaan ja viimeiseen koeviikkoon on vielä aikaa kuusi pitkää viikkoa, joten aikaa ainakin on!