Ja taas ollaan viisaampia

 Eilen oli mielenkiintoinen päivä, vieläpä oikein positiivisessa mielessä. Talolla vieraili nimittäin Kulttuuritalo Toivon edustaja katselemassa paikkoja. Joka nurkka käytiin läpi ja siinähän se päivä vierähtikin, melkein neljä tuntia puhuttiin kaikesta mahdollisesta taloon, sen kuntoon ja korjaukseen liittyvästä. Oli sitten niin mukava ja osaava kaveri, ei voi muuta sanoa! 

Jos ei aikaisemmin oltu tarpeeksi innoissamme taloprojektistamme, niin nyt ollaan. Alkaa näyttää siltä, että meidän "sika säkissä" ostoksemme ei sisällä ylitsepääsemättömiä yllätyksiä. Toki lattiat on vielä avaamatta ja työn määrä tuntuu kasvavan silmissä. Joskus saattaa pari huokaisua päästä, kun nurkkia katselee, mutta lienee normaalia? :D

Parasta viime aikoina on ollut saada tietoon edes joitakin historian rippeitä, kuulla juttuja, miksi mikäkin ratkaisu on aikanaan tehty. Tarinoita ollaan saatu tietoomme "kyliltä" ja eilen seurasimme mielenkiinnolla Kulttuuritalon Kallen analyysia, kuinka eteisen kattolankut näyttäisivät olevan peräisin 1800-luvun lopulta, osa hirsistä peräisin savutuvasta ajalta ennen savuhormeja tai kuinka tuvan hirret on tapetoinnin hintavuuden vuoksi kuitenkin edes maalattu valkoisiksi, koska paljas hirsi oli köyhyyden merkki. Hirsien välit tasoitettiin puruliimaseoksella, jotta seinästä saatiin tasaisempi ennen maalausta.

 Historia kiinnostaa muutenkin enemmän, kun olemme konkreettisesti sen keskellä. Eteisen kattoa tarkastellessamme kuulimme, kuinka lankut jätettiin usein lepäämään listojen päälle naulaamatta niitä kiinni, koska aikanaan oli halvempi ostaa muutama iso naula, joilla kattolista kiinnitettiin tukevasti seinään, kuin naulata jokaista lankkua erikseen suuremmalla määrällä pieniä nauloja. Isot lankkulattiat on veistelty juuri sopiviksi mukailemaan vieressä olevaa lankkua. Salissa näkee selvästi, kuinka lankut ovat usein toisesta päästä paljon leveämpiä, kuin toisesta päästä. Salin paneelikattokin lähentelee arvion mukaan sadan vuoden ikää, kun oma arvaukseni oli vain muutama kymmenen vuotta. Talon iästä ei saatu vieläkään mitään tietoa. Taloa on nähtävästi muokattu paljon vähän joka suuntaan, osia löytyy moneltakin vuosisadalta. 

Onko mäelle aikanaan rakennettu raasutupa vanhan savutuvan hirsiä käyttäen, jota on sittemmin laajennettu parituvaksi ja kasvanut lopulta pitkäksi taloksi, vaurauden myötä myös korotettu ja varustettu vielä kuistilla, joita oli aluksi yleisemmin Länsi-Suomessa Ruotsin vaikutuksesta. Vai onko ensimmäinen asumus rakennettu 1800-luvulla täysin rakentamattomalle tontille tilanpidon alkaessa, edelleen kuitenkin vanhan savutuvan hirsistä. Luultavasti jälkimmäinen pitää paikkansa. Joka tapauksessa näyttää siltä, että talo on ollut ulkomuodoltaan aluksi jotain muuta, kuin mitä on nykyään. Eiköhän tuo historiakin ala vielä joskus valkenemaan.

Informaatiota tuli niin paljon, että luulen jo unohtaneeni puolet. Moni asia oli kuitenkin vain vahvistus omille "maalaisjärjellä" ajateltuihin asioihin. Mutta oli erittäin hyvä kuulla ne myös asioista tietävän henkilön suusta. Samat korjauskohteet todettiin jälleen, eli navetan puoleisen kulman alahirsien vaihto ja ulkolaudoituksen korjaaminen. Mitään suuria huonoja uutisia ei tullut. Vain joitakin pienehköjä korjauksia, mitä ei itse olla osattu edes ajatella. Loppuyhteenvetona talo antaa ulkoapäin kuulemma huonomman kuvan kunnostaan, kuin mitä todellisuus on. Kaikki on suorassa (kuistin yhden kulman pientä notkahdusta lukuun ottamatta), sisätilat näyttävät hyväkuntoisilta, vaurioita (esim. ötökän syömiä) on vähän ja nekin näyttäisivät "hyvälaatuisilta", eli käytännössä vauriot veistellään pois ja paikataan tarvittaessa esimerkiksi lankunpalalla. Lankkulattiat ovat hyvässä kunnossa, ei merkkejä kosteudesta tai esimerkiksi lattiasienestä ja ikkunatkin ovat vielä pelastettavissa, joskin toiset yksilöt vaativat enemmän työtunteja, kuin toiset. :D

Saimme paljon vinkkejä, ideoita ja ehkä tärkeimpänä, työintoa. Mahtavaa, että on paikka, josta kysellä, kun menee sormi suuhun. Saa soittaa, kun pohditaan maalaus tai eristysasioita ja saadaan ilmaisia neuvoja taholta, jonka tietotaitoon voi luottaa. Vähän jännitti, minkä "tuomion" talo saa ja kuinka ehdotonta perinnekorjausta meille tuputetaan, mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Parasta oli huomata, että kaikki ei oikeasti ole niin huonokuntoista, miltä näyttää. Paras esimerkki tähän on pihanpuoleisen kamarin katto, joka on aikanaan saanut paljonkin kosteutta ja näyttää suoraan sanottuna aivan kamalalta! 

Maali hilseilee, katto on täynnä tummia kosteuden jättämiä jälkiä, eikä sitä katsoessa oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Katto todettiin kuitenkin hyväkuntoiseksi ja kunnostaminen on niinkin yksinkertaista, kuin pesu ja maalaus. Nykyinen maali on liimamaalia, joka lähtee ihan vain pesemällä.

Kiitos kattavasta tietopaketista ja kannustamisesta 

Kulttuuritalo Toivon Tuulikille ja Kallelle! :)