Ensimmäinen kuva kuistista huhtikuussa 2016 ja toinen syyskuussa 2018.
Ennen laudoituksen kunnostusta kuistin alapohjasta vaihdettiin muutama lahonnut puuosa. Alalaudoitus uusittiin kokonaan, mutta muissa kohdissa pärjättiin paikkaamisella. Liian huonokuntoiset osat sahattiin irti ja tilalle tehtiin paikat.
Kuisti on aikanaan maalattu öljymaalilla, mutta yhdessä Rakennuskulttuuritalo Toivon korjausneuvojien kanssa päädyttiin keittämään kuistin maalaukseen keltamultaa, jota koitettiin vaalentaa hieman valkoisella pigmentillä. Vanhan maalin (mitä sitä nyt oli jäljellä) poisto sujui nopeasti harjaamalla.
Maalinketitto ei onnistunutkaan niin näppärästi, kuin kuvittelimme. Valkoinen pigmentti ei tuntunut sekoittuvan kunnolla ja jäi osin pieniksi "helmiksi" keltaisen joukkoon. Koska tarvittava maalimäärä oli niin pieni, suodatimme sen sukkahousujen läpi, jolloin maalausjälki oli huomattavasti siistimpää. Maalista ei myöskään tullut täysin peittävää, mutta päätimme silti maalata kuistin suodatuksen jälkeen.
Ongelmallista oli myös se, että alaosa oli pari vuotta sitten sahattua, tuoretta puuta ja yläosa vanhaa auringon polttamaa, todella kuivaa puuta. Kuistin pääty tuntui imaisevan maalikerroksen kokonaan ja pariin kohtaan sipaistiin toinen kerros, mikä oli nähtävästi virhe. Näistä kohdista maali alkoi hilseillä muutaman päivän päästä irti. Huoh, taas opittiin kantapään kautta.
Ulko-ovi päätettiin myös maalata vanhoilla maalinjämillä, vaikka lopullinen ovi ei olekaan kyseessä, mutta näyttää nyt huomattavasti siistimmältä (ja suoremmalta ;)).
Kuistin maalausta jatketaan toivottavasti ensi kesänä listojen maalauksella. Kun koko talon maalaus tulee ajankohtaiseksi, katsotaan maalataanko kuistikin uudelleen. Talon ulkolaudoituksen yläpäähän tulee koristelista, joka maalataan myös keltamullalla, joten kuisti voisi saada uuden maalin samalla kertaa, katsotaan. Joka tapauksessa, tätä on nyt kyllä mukavampi katsella, kuin aikaisemmin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti