sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Koska tää loppuu?

Tuntuu, että tuvan pään rossia olisi purettu kuukausikaupalla. Tai no onhan sitä aloitettu jo kuukausia sitten. Itse en osannut aavistaa alkuunkaan, kuinka hidas prosessi alapohjan uusimisesta tuleekaan. Tilanne olisi kylläkin aivan toinen ilman rossin päälle rakennettuja väliseiniä, joka huoneessa nököttävää tulisijaa ja päätöstä tehdä "kaikki" itse. Nyt ollaan kuitenkin ihan loppumetreillä tässä purku-urakassa ja uskallan jo toivoa, että viikon tai parin sisällä syntyy jo uutta. Kyllä se vaan mukavaa olisi, että talossa olisi lattia ison kuopan sijasta :D 

Vaikka nyt ollaankin loppusuorassa tässä hommassa, tuntuu, että työlista vain kasvaa sitä mukaa, kun niitä töitä tehdään. Tämä onkin varmaan se masentavin hetki, kun puolen taloa näyttää aika hirvittävältä montulta, katot ovat täynnä nauloja ja ikkunat ovat kaikki kunnostamatta. Mihin vain katsookin, löytyy tehtävää ja paljon. Ei mennyt tämä vuosi ihan niin kuin alkujaan suunnittelimme, mutta jos jouluksi on lankut lattiassa ja tulisijat lämpiää niin olen tyytyväinen! :D Ja itsehän päätimme viettää kesän ulkotöissä, tehdä aitaa ja maalata ulkorakennukset. Sisätöissäkin oltaisiin aika paljon pidemmällä ilman niitä. Mutta eivätpähän ole työlistalla vastassa ensi kesänä ;)

Kyllä se vaan totta on, ettei sitä etukäteen voi tietää minkälaiseen projektiin ryhtyy vanhan talon kanssa. Aikataulutus on osoittautunut aika hankalaksi, kun itse vapaa-ajan puitteissa täällä hääräillään, mutta koska meillä ei varsinaisesti ole kiire, niin onhan se nyt mukavaa ja taloudellistakin nikkaroida itse niin paljon kuin vain pystytään ja osataan. Kyllä se siitä suttaantuu! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ensimmäinen päivä omalla tuvalla

Siinä se nyt on, meidän talo, oma tupa!  Tuntuu oudolta, epätodelliselta, että meillä on nyt se vanha talo, josta ollaan puhuttu aina. ...