Yksi työvaihe, jota on odotettu tai itse ainakin olen odottanut aikalailla kaikki kolme vuotta, on salin tapetointi. Tapetiksi valikoitui William Morrisin tyyliin sinisenä jo remontin alkuvaiheessa. Purettuamme salia jakaneet väliseinät ja päätettyämme sen jättämisestä isoksi saliksi alkoi myös sisustuksen suunnittelu. Saliin haluttiin jotain räväkkää, tummaakin, jotain mikä saisi katsojan sanomaan ennemmin "oho"(hyvässä tai pahassa ;D), kuin ei mitään. Eli yksivärinen ja vaalea tapetti oli poissa listalta. Seuraavaksi mieleiseksi väriksi mielessämme muotoutui sininen. Tapetin tuli luonnollisesti olla myös paperitapetti ja niin alkoi metsästys: räväkkä, sininen, paperitapetti. Tapettitalon sivuilta löytyi heti tämä, William Morrisin tyyliin. Se oli juuri sellainen kuin ajattelimme, mutta silti kuvion runsaus, tapetin tummuus ja hinta alkoivat mietityttämään. Päätettiin jättää asia hautumaan, sillä lähiaikoina tuskin tapetoitaisiin.
Parin vuoden aikana etsin ja etsin jotain korvaavaa tapettia, mutta mikään ei kolahtanut. Aloimme kallistua toden teolla Tapettitalon tapettiin. Jostain täytyi kyllä karsia, jos tämä haluttaisiin hankkia. Eihän hinta unelmatapetista liikaa ollut, mutta mitä jos valinta alkaisikin kaduttaa? Tilasimme mallipalankin ja se oli niin ihana, mutta pienestä palasta oli vaikea kuvitella koko huoneen ilmettä tapetoituna. Jätettiin taas hautumaan.
Edelliskesänä maalasimme salin lankkulattian ja väriksi valikoitui vaaleansininen, joka sopisi täydellisesti kyseiseen tapettiin ja lopulta, vuosi sitten vain päätimme, että jos todella haluamme tämän tapetin, niin kyllä se on hankittava tai asia jää harmittamaan. Kerran se vain kirpaisee. Laitoin viestiä Tapettitaloon ja kappas, kyseinen tapetti oli loppunut ja uuden erän valmistus oli vielä epävarmaa. Kyllä harmitti, tarvittiin uusi idea salin seinien kanssa. Koska toisen tapetin löytäminen ei tuntunut onnistuvan, suunnittelimme jo maalaavamme pinkopahvin ja jättäisimme tapetoinnin tulevaisuuteen, sitten kun täydellinen tapetti löytyisi. Kyllä täällä töitä piisaisi ilman tapetointiakin.
Se oli päätetty, maalataan, siirretään tapetointia ehkä pitkällekin tulevaisuuteen. Kunnes näin instagramissa tapettitehtaan julkaisun, siellä painettiin William Morrisin tyyliin tapettia ja sinisenä. Mutta nyt oli jo tehty uudet suunnitelmat. Tieto jäi kuitenkin mieleen pyörimään, jos sittenkin vain tilataan ne tapetit? Viime syksynä sitten pyysin enoa laskemaan tarvittavan rullamäärän ja tilasin tapetit, 15 rullaa. Huh, nyt se oli tehty.
Lopulta, kaksi viikkoa sitten nimipäivänäni tapetoitiin. Enoni auttoi meidät alkuun, jotenkin paperitapetin tapetointi pinkopahville, joka suuntaan vinossa huoneessa jännitti aikalailla. Mistä aloitetaan ja miten ihmeessä kuvion saa näyttämään edes lähes suoralta, entä mitä pinkopahvin pyöristämille nurkille tehdään? Onneksi oli paremmin tietävä siis apuna, mutta tapetointi osoittautui yllättävän helpoksi. Rullatkin laskettiin lähes sentilleen tasan, viimeinen 10 sentin suikale askarreltiin palasista, mikä onneksi onnistui hyvin.
Lopputulokseen ollaan todella tyytyväisiä! Sali sai mielestämme sen pisteen i:n päälle. Vaikka tapetti on aika tumma, ei huone tunnu lainkaan pieneltä tai pimeältä, kiitos kuuden ikkunan ja valkoisen kaakeliuunin. Tämä päätös oli todella onnistunut! :)
 |
| Sitten aloitetaan! |
Sitten oli meidän vuoro jatkaa loppuun. Pari iltaa ja vähän yötäkin siihen meni :D
Emäntä hääri lähinnä apukätenä ja -silmänä sekä liisterin (vettä ja vehnäjauhoja) keittäjänä.
Aikamoinen fiilis, kun tämä urakka oli valmis. Kattolistat ja pari muutakin listan pätkää vielä uupuvat, mutta ne jäävät kyllä odottamaan sopivaa aikaa tulevaisuuteen. Juuri nyt sali on hyvä näin!
