Tämä postaus on odottanut kirjoittajaansa jo kuukausia. Vaikka vauva on jo menevä taapero, halusin kirjoittaa tämän itselleni muistiin, ennen kuin aika kultaa liikaa muistoja (jota on jo vähän havaittavissa). Koitan parhaani mukaan muistella viime vuoden pääteemaa: remontin ja vauva-arjen yhteensovittamisen ihanuutta ja kamaluutta. Luvassa aikamoinen kuvamaraton!
Tammi-huhtikuu 2018 (0-3kk)
Tammikuussa minun odottaessani H-hetkeä kotona, Frans kävi talolla remontoimassa mahdollisimman paljon. Pojan syntymä toikin sitten mukanaan muutaman viikon "remonttiloman". Tulevaa kotia käytiin katsastamassa koko perheen voimin pojan ollessa kahden viikon ikäinen.
Kun uusi arki alkoi sujumaan, vietettiin kaikki Fransin vapaapäivät Merikarvialla. Frans remontoi, minkä ehti ja me kärryttelimme appivanhempien tilalta päiväunien aikaan katsomassa, miten työt etenevät. Pojan nukkuessa ehdin itsekin joskus hetken siivoilemaan. Ne hetket olivat kyllä todella lyhyitä, kun päiväunia nukuttiin kerrallaan vain 20 minuutista maksimissaan tuntiin. Talolla oli lisäksi niin vilpoista, että meillä ei pojan kanssa ollut sinne paljon asiaa, koska esimerkiksi ruokailu ja vaipanvaihto olivat turhan hankalia operaatioita. Ilmojen hieman lämmetessä, pystyimme seurailemaan remonttia paikan päällä aina pidempään ja pidempään.
Touko-elokuu 2018 (3-7kk)
Loppukeväästä alkoi jo itsellä tuntua pahalta katsoa vierestä remontointia, kun itse ei pystynyt tekemään lähes mitään. Toimettomuus tuntui aika kamalalta, vaikka huolehdinhan minä pojasta koko ajan. Olisin kuitenkin kaivannut jo jotain konkreettista tekemistä työmaalla vauva-arjen lisäksi.Viime kevät ja kesä kuluivat kuitenkin pitkälti poikaa kanniskellessa ympäri pihamaata ja pihan heinittymistä seuratessa. Aika ei tuntunut riittävän mihinkään ja tässä vaiheessa, kun muutto oli tavoite numero 1, ei pihalle suotu aikaa yhtään enempää, kuin oli ihan pakko.
Paahtavan kuuma kesä teki myös ulkoilusta (ja lopulta kaikesta olemisesta) pojan kanssa haastavaa, kun varjossakin oli niin kuuma, että tuntui kuin läkähtyisi. Miten pienen oloa osaa lukea? Onko liian kuuma? Miten tiedän ja osaan viilentää häntä tarpeeksi? Kuumuus oli välillä jo vähän pelottavaa. Päiväunien nukkuminen vaunuissakin hirvitti ja niinpä istuin monet kerrat heiluttamassa märkää rättiä vaunuilla ilmavirtaa viilentämässä, että toinen pystyisi nukkumaan.
Kesäkuun lopussa kaiken muun tohinan ohella pakkasimme kimpsut ja kampsut kaupungista ja muutimme ihan kirjaimellisesti muiden nurkkiin. Ei mikään kaikista ihanteellisin tilanne vauvan kanssa, mutta tällä tavalla säästimme rahaa remonttiin vuokran maksun sijaan, kun muutenkin vietimme lähes kaiken ajan talolla. Kesällä oli kaiken lisäksi helppoa toteuttaa tällainen ratkaisu, kun vielä molempien kotipaikat sijaitsevat hyvin lähellä taloamme ja vapaata tilaa löytyi meille ja parille matkalaukulle, joihin mahdutettiin ihan kaikki tarvittava. Kuka tarvitsee vaihtovaatteita paria vaatekertaa enemmän? :D Hyvin selvittiin, mutta onneksi ei tarvinnut selvitä pidempään!
Loppukeväästä alkoi jo itsellä tuntua pahalta katsoa vierestä remontointia, kun itse ei pystynyt tekemään lähes mitään. Toimettomuus tuntui aika kamalalta, vaikka huolehdinhan minä pojasta koko ajan. Olisin kuitenkin kaivannut jo jotain konkreettista tekemistä työmaalla vauva-arjen lisäksi.Viime kevät ja kesä kuluivat kuitenkin pitkälti poikaa kanniskellessa ympäri pihamaata ja pihan heinittymistä seuratessa. Aika ei tuntunut riittävän mihinkään ja tässä vaiheessa, kun muutto oli tavoite numero 1, ei pihalle suotu aikaa yhtään enempää, kuin oli ihan pakko.
Paahtavan kuuma kesä teki myös ulkoilusta (ja lopulta kaikesta olemisesta) pojan kanssa haastavaa, kun varjossakin oli niin kuuma, että tuntui kuin läkähtyisi. Miten pienen oloa osaa lukea? Onko liian kuuma? Miten tiedän ja osaan viilentää häntä tarpeeksi? Kuumuus oli välillä jo vähän pelottavaa. Päiväunien nukkuminen vaunuissakin hirvitti ja niinpä istuin monet kerrat heiluttamassa märkää rättiä vaunuilla ilmavirtaa viilentämässä, että toinen pystyisi nukkumaan.
Kesäkuun lopussa kaiken muun tohinan ohella pakkasimme kimpsut ja kampsut kaupungista ja muutimme ihan kirjaimellisesti muiden nurkkiin. Ei mikään kaikista ihanteellisin tilanne vauvan kanssa, mutta tällä tavalla säästimme rahaa remonttiin vuokran maksun sijaan, kun muutenkin vietimme lähes kaiken ajan talolla. Kesällä oli kaiken lisäksi helppoa toteuttaa tällainen ratkaisu, kun vielä molempien kotipaikat sijaitsevat hyvin lähellä taloamme ja vapaata tilaa löytyi meille ja parille matkalaukulle, joihin mahdutettiin ihan kaikki tarvittava. Kuka tarvitsee vaihtovaatteita paria vaatekertaa enemmän? :D Hyvin selvittiin, mutta onneksi ei tarvinnut selvitä pidempään!
Tuohon aikaan istuskeltiin PALJON autossa, joka alkoi muistuttamaan hyvin paljon asuntoautoa tai lastenhoitohuonetta :D
Erinäisiä lastenhoitonurkkauksia rakentui vähän sinne ja tänne muutenkin :D
Keltainen kamari valmistui ensimmäisenä niin, että pääsimme välillä levähtämään pojan ja koiran kanssa siellä. Enää ei tarvinnut kärrytellä kilometrin päähän, että pääsi itsekin lepäämään. Pojan kantaminen alkoi tuntua jo todella rankalta, kun mikään kantoreppu ei kelvannut, remontin keskellä ei aina voinut oleilla lattialla, saatikka viihdytty siellä tai vaunuissa. Tuota 24/7 kantamista ei ole kyllä kovin ikävä. Tuosta ajasta remonttiin liittyen jäi mieleen elävimmin tunne siitä, että mikään ei etene tarpeeksi nopeasti, oma ajatus ja mieli laukkasi kilometrien päässä ja työt etenivät siihen verrattuna tuskallisen hitaasti. Tuntui turhauttavalta istua pitkät päivät vain katsomassa (välillä hammasta purren), kun toinen tekee, tekee ja tekee. Kun pääsin itsekin nukuttamisen ja imetyksen välissä tekemään jotain, edes viideksi minuutiksi, oli se vaan ihanaa! Omia vahvuuksiani ei selkeästi ole vain sivusta katsominen. Olen suhteellisen tehokas, kun jotain teen ja kun se tehokkuus lyödään paussille lähes vuodeksi, alkaa tylsätkin työtehtävät tuntumaan aika houkuttelevilta :D
Syys-joulukuu 2018 ja tammikuu 2019 (7-12kk)
Muutto häämöttää! Loppua kohden kiristimme työtahtia entisestään ja siinä kiristyi varmasti pinnakin välillä. :D Muiden nurkissa asustaminen alkoi tuntua jo kuukausien jälkeen aika ahdistavalta, kun käytössä ei ollut omat tavarat, remontin ja milloin minkäkin yöpaikan välillä rampattiin ees taas ja iltaisin jouduttiin laittamaan pillit pussiin kovin aikaisin, että poika pääsee ajoissa nukkumaan. Muutto remontin keskellekin alkoi kuulostamaan taivaalta. Ja sitä se olikin! Helpotus "ensimmäisen etapin" saavuttamisesta, muutosta, tuntui niin uskomattoman hyvältä. Ei meinattu millään aluksi uskoa, että täällä sitä nyt ollaan. Ihmeellisintä oli, kun iltaisin ei tarvinnut enää lähteä muualle nukkumaan. Luksusta! Kummasti sitä alkoi arvostamaan ihan kaikkia pieniäkin asioita uudella tavalla: kahvinkeitintä, joka ei ollut remonttipölyn peitossa, oikeita astioita kertakäyttöastioiden sijaan, pistorasia oikeassa kohdassa jatkojohtosekamelskan sijaan ja juokseva vesi (ihan tosi luksusta)! Sisävessakin on ihan kätevä, vaikka huussissa ei kyllä ollut mitään vikaa ja siihen tottui kyllä nopeasti. :)
Kotiuduttiin kaikki todella hyvin uuteen kotiin, vaikka käytössä oli vasta osa talosta ja suihkussa käytiin vielä naapurissa parin viikon ajan. Fransilla alkoi kuuden viikon isyysvapaa ja saimme keskittyä täysin ihan vain arkeen ja remonttiin, mutta mikä parasta, saimme tehdä sitä nyt yhdessä, kaikki kolme saman katon alla, eikä kenenkään tarvinnut lähteä muualle syömään, nukkumaan tai peseytymään. Poika oli mukana, aina ja kaikessa, eikä kodin kaaos tuntunut häiritsevän hänen elämäänsä. Jälkikäteen ajateltuna, luojan kiitos hän oppi kävelemään vasta myöhemmin 1-vuotiaana :D Ja ennen sitä piti opetella kapuamaan meidän kynnyksien yli sekä tasapainoilemaan vanhoilla ja epätasaisilla lankkulattioilla. Poika nukkui monet pienet päiväunet vielä tässä vaiheessa ja itse sain näin tehokasta työaikaa monta kertaa päivässä. Ja ne minuutit käytettiin kyllä hyödyksi! Olin haaveillut muuttokuorman purkamisesta jo aika monta kuukautta. :D
Muutto häämöttää! Loppua kohden kiristimme työtahtia entisestään ja siinä kiristyi varmasti pinnakin välillä. :D Muiden nurkissa asustaminen alkoi tuntua jo kuukausien jälkeen aika ahdistavalta, kun käytössä ei ollut omat tavarat, remontin ja milloin minkäkin yöpaikan välillä rampattiin ees taas ja iltaisin jouduttiin laittamaan pillit pussiin kovin aikaisin, että poika pääsee ajoissa nukkumaan. Muutto remontin keskellekin alkoi kuulostamaan taivaalta. Ja sitä se olikin! Helpotus "ensimmäisen etapin" saavuttamisesta, muutosta, tuntui niin uskomattoman hyvältä. Ei meinattu millään aluksi uskoa, että täällä sitä nyt ollaan. Ihmeellisintä oli, kun iltaisin ei tarvinnut enää lähteä muualle nukkumaan. Luksusta! Kummasti sitä alkoi arvostamaan ihan kaikkia pieniäkin asioita uudella tavalla: kahvinkeitintä, joka ei ollut remonttipölyn peitossa, oikeita astioita kertakäyttöastioiden sijaan, pistorasia oikeassa kohdassa jatkojohtosekamelskan sijaan ja juokseva vesi (ihan tosi luksusta)! Sisävessakin on ihan kätevä, vaikka huussissa ei kyllä ollut mitään vikaa ja siihen tottui kyllä nopeasti. :)
Kotiuduttiin kaikki todella hyvin uuteen kotiin, vaikka käytössä oli vasta osa talosta ja suihkussa käytiin vielä naapurissa parin viikon ajan. Fransilla alkoi kuuden viikon isyysvapaa ja saimme keskittyä täysin ihan vain arkeen ja remonttiin, mutta mikä parasta, saimme tehdä sitä nyt yhdessä, kaikki kolme saman katon alla, eikä kenenkään tarvinnut lähteä muualle syömään, nukkumaan tai peseytymään. Poika oli mukana, aina ja kaikessa, eikä kodin kaaos tuntunut häiritsevän hänen elämäänsä. Jälkikäteen ajateltuna, luojan kiitos hän oppi kävelemään vasta myöhemmin 1-vuotiaana :D Ja ennen sitä piti opetella kapuamaan meidän kynnyksien yli sekä tasapainoilemaan vanhoilla ja epätasaisilla lankkulattioilla. Poika nukkui monet pienet päiväunet vielä tässä vaiheessa ja itse sain näin tehokasta työaikaa monta kertaa päivässä. Ja ne minuutit käytettiin kyllä hyödyksi! Olin haaveillut muuttokuorman purkamisesta jo aika monta kuukautta. :D
Ensimmäisen isänpäivä vietettiin kotona <3
Joulun aikaan tavarat olivat jo löytäneet hyvin paikkansa ja talo alkoi näyttämään kodilta.
Yhteenveto vauvavuodesta remontin keskellä on, että olihan se todella raskasta, mutta siitäkin selvittiin! Moni iso muutos osui samaan vuoteen ja vauva-arjesta olisi ollut helpompi nauttia ilman remontin ja muuton tuomaa painetta, mutta kyllä siitäkin onneksi ehdittiin nauttimaan. Ja nyt se, kun poika pinkoo kynnysten yli kikattaen narisevat lankut jalkojen alla, kultaa aika tehokkaasti niitä muistoja ;)
Pikkuisäntä 1-vuotta
 |
| 1-vuotis syntymäpäiviä päästiin juhlimaan omassa kodissa ja vastatapetoidussa salissa. |
Helmikuu 2019 ->
Tämän vuoden puolella pikkumiehestä onkin ollut sitten vain apua remonttihommissa ;)
Tällä hetkellä parasta vesileikkien, keinumisen ja traktorien lisäksi
on ruohonleikkuu sekä viinimarjojen napsiminen suoraan puskasta. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti